Laivamatka sujui varsin mukavasti huolimatta siitä että mukaan sattui jokin koulun kevätretki ja sieltä tietysti löytyi testosteronilla pumpattuja teinipoikia ensikännissä uhomassa.
Matkalaisten osastolta 3 matkustajaa viettivät yönsä laivan rappusten alla nauttien alkoholijuomia kun kuski ja kartturi nauttivat ansaittuja yöuniaan tulevan päivän koitosta varten.
Kello 7 aamulla kun rantauduttiin Viking XPRS:ltä maihin, yllätykseksemme saimmekin Opel Vivaron sijasta Renaultin version kyseisestä autosta eli Traficin. Pettymykseksi täytyy kuitenkin sanoa että välittömästi kun olimme saaneet auton paperit kirjoitettua niin huomasimme Traficin toisen tupakansytytinpistokkeen puuttuvan. Tämä siis tarkoittaa sitä että kaikki laitteet pitää ladata kuskin jalkojen juuressa olevasta pistokkeesta.
Reilun tunnin matkaamisen jälkeen 3 yön sankaria jo menettivätkin tajuntansa ja toistaiseksi matkan mukavin osuus alkoi hienoisessa hiljaisuudessa, vain renkaiden surinan ja satunnaisten kännisten korahtelujen sen rikkoessa.
Pysähdyimme Riiassa hiukan pidemmällä paussilla jossa kävimme yhtä polvivammaista lukuunottamatta syömässä ravintolassa (Cilipica) tukevan aterian sekä hiukan katselemassa paikallisia kauppoja.
Latvian "pirkkakaupasta", Rimistä, mukaan tarttui nuudeleita ja yhdet uimashortsit joilla on huomattavasti mukavempi istuskella helteisessä autossa, vaikka ilmastointi viilentääkin mukavasti.
Muutamaa kymmentä kilometriä ennen leirintäaluettamme alkoi olla aika jo ensimmäisen tankkaamisen. Havaitsemisen arvoista oli ettei Latviassa ilmeisesti ole automaatillisia huoltoasemia ja kun tietää Latvialaisten kielitaidon, varsinkin maaseudulle, oli hurraamisen aika. Kun sitten pysähdyimme huoltoasemalle ja aloitimme tankkaamisen, sisältä ryntäsi mies vauhkona ja alkoi selittämään omaa
papatustaan "strba darba babuska babuska!!!" ja ei nyt sitten oikein tiennyt että mitä pitäisi tehdä. Hetken huitomisen ja huutamisen jälkeen tajusimme että ilmeisesti kortti ei käy kyseisellä huoltoasemalla ja pitää olla rahaa
jolla maksaa. No eihän meillä mitään liti lateja ollut. Onneksi meillä kuitenkin oli maaginen sana "euro" joka tuntui kelpaavan. Laskimen kanssa herra sitten laski vastaavan määrän euroja mitä oli liteillä tankattu ja varsin hyvällä kurssilla joten oli helppo maksaa mukisematta parin euron yli hinta lähes täydestä tankista dieseliä.
Leirintäaluekin sitten löydettiin helposti navigaattorin avulla, mutta varausta siellä ei meillä ollut. Eipä tuo mitään haitannut sillä oltiinkin ainoat asukkaat koko leirintäalueella tuona yönä. Vaikka matkalaiset väsyneitä olivatkin niin teltat saatiin kuitenkin pystytettyä melko ripeään tahtiin.
Vielä kun kaivettiin trangia esille ja pistettiin nuudelit kiehumaan niin mieli alkoi taas lämpeämään, vaikka ei mitään ruokailuvälineitä ollutkaan
niin mukavasti nuudelit uppoaa suuhun telttakepeilläkin. Samalla oli myös hyvä teipata autoon reissuteipit ja samalla ihmetellä mitä tuhoja tuo Latvialaisella huoltoasemalla salakavalasti päälle peruuttanut tolppa sai aikaan...
Tällä hetkellä kun tekstiä kirjoittelen, on kello 7:35 ja olemme juuri ylittäneet Puolan rajan, eli siis matkamme on jatkunut hyvissä ajoin. Navigaattori näyttää että perillä Katowicessä olemme kello 16:15 eli aikaa pysähdellä syömään ja katselemaan on reippaasti.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin;
-Juha Kytö
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti