Kahden ensimmäisen päivän ajosuunnitelma ja aikataulu

Kuten ylläolevasta kuvasta voi havaita, päätin jakaa ajamisen Katowiceen (josta siis lentomme lähtee maanantaina) asti kahdelle päivälle. Tähän oli muutamia erittäin varteenotettavia syitä, päällimmäisenä meidän kaikkien reissaajien turvallisuus.
Puolan tiekulttuuri kun on varsin erilainen verrattuna Suomen vastaavaan. Ohitustilanteet ja muukin käytös on kuin suoraan villistä lännestä niin ajattelin että Puolassa täytyy kuskin olla tarkkana ja hyvin levänneenä että pystyy reagoimaan tilanteiden vaatimalla nopeudella. Väsyneenä ei välttämättä edes tajua kun vastaan porhaltaa 2 rekkaa vierekkäin ja samalla hetkellä takanasi oleva tukkirekka alkaa ohittamaan sinua. Lisäksi yöaikaan ajaminen on tietysti vähän vaarallisempaa, ei pelkästään näkyvyyden vuoksi vaan pikkuteillä voivat vaania rosvotkin.
Ja koska kuljettajan + kartturin nakki napsahti minulle ja Marialle alkoholistien juotua nyt jo jalkansa rikki sekä suunniteltua laivan alkoholivaraston juomista tyhjäksi, päätin tarkastella reittiä tarkemmin ja jakaa sen helpommaksi ja vähemmän kiireelliseksi. Aikaa meillä kuitenkin on 3 päivää ajella Katowiceen saakka.

Ajo Katowiceen siis tapahtuu kahden päivän aikana joissa ensimmäisen päivän aikana ajamme Tallinnasta Via Balticaa pitkin aina Puolan ja Liettuan rajamaastossa sijaitsevalle leirintäalueelle nimeltä Silaiciai. Tämän matkan pituus on vaatimattomat 750 kilometriä joten meidän pitäisi sinne ehtiä jo hyvissä ajoin ennen auringonlaskua vaikka Via Balticalla olisikin ruuhkia. Mikäli matka näyttää taittuvan hyvin, on hyvä pysähtyä vaikkapa jäätelölle Latvian mahtavalle rannikolle hiekkarantoineen, joskin aikaa auringonottoon ei ole.

Toisena päivänä on hyvä jatkaa ajamista hyvin levänneenä sillä Puolan liikenne on tunnetusti melkoisen villiä, kuin suoraan Tex Willeristä. Jo heti Itä-Puolassa sijaitsisi Treblinkan kuolemanleiri joka oli Auschwitz-Birkenaun jälkeen suurin tappolaitos. Nykyisellään siellä kuitenkin sijaitsee vain lähinnä kasa kivia muistomerkkinä joten ajattelin ettei sen näkeminen ole niin merkittävää tällä reissulla vaikka historiassa sillä onkin suuri merkitys. Menemme kuitenkin katsomaan itse päänähtävyyttä, Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleiriä.
Tämän päivän ajon pituus on siis noin 650 kilometriä ja päivän ajo päättyy Camping 215 nimiselle leirintäalueelle, lähellä Auschwitzin keskitysleiriä.

Mikäli pysymme aikataulussa, on meillä mahdollisuus päästä käymään Auschwitzissä jo sunnuntaina, jolloin voisimme jatkaa matkaa etelään päin heti kun palaamme Tshernobyl-kierrokselta keskiviikkona, joskin ensin vielä yöpyminen jossakin Krakovan lähimaastossa sillä lento on siellä vasta illalla ja yöllä ajamisia on hyvä välttää.

Alle 4 vuorokautta matkan alkuun ja tämä aika tuntuu kaikista pisimmältä.
Jännitys alkaa jo hiukan kasvamaan matkakuumeen kera.
"3 päivää jouluun on, laskin aivan itse eilen..."
Tänään tuli jo TomTomiin ladattua leirintäalueiden tiedot ja samalla testattua että myös itä- ja keski-euroopan kartat toimivat. Lisäksi passi on skannattu ja tulostettukin jo. Vielä täytyy läppäristä tarkistaa että löytyy codecceja videotoistoa varten ja pitäisihän se rinkkakin pakata joku päivä!
Mitäköhän muuta sitä oikein unohtuu... Täytyy ainakin muistaa että Tshernobylissä on käytettävä pitkiä vaatteita joten ilmeisesti verkkaripuku on hyvä muistaa pakata mukaan.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin,
-Juha Kytö

Mistä sitten koko paska matka lähti? Lisäksi hiukan valmisteluja...

Omalta osaltani järjestelyt matkaa varten olivat hiukan erilaisia sillä matkan järjestelevänä osapuolena on saanut käydä sähköistä kirjeenvaihtoa niin puolalaisten kuin ukrainalaistenkin kanssa. Tulipa syksyllä myös yritettyä puhua puhelimessa Ukrainan kontaktin kanssa joka tuon Tshernobylin kierroksen järjestää.

Voisin kuitenkin vielä valaista tähän alkuun hiukan taustatietoa että miten tähän koko matkaan päädyttiin. Kuten moni tietää niin yleensä parhaimmat ideat tulevat humalassa, kuten tämäkin. Alunperin allekirjoittanut sekä Tuulia eräänä aamuna viime kesän loppupuolella IRC-keskustelussa alkoivat pohtimaan kuinka mukavaa olisi päästä käymään Tshernobylissä. Olikohan syynä innostukseen ollut Madventures tv-sarjan vierailu kyseisissä maisemissa. Tuulian mainittua että kun kukaan ei sinne halua lähteä tai viitsi järjestää matkaa, menin tietenkin lupaamaan sen että "kyllä minä voin hoitaa". Tapana on ollut lupaukset pitää joten valitettavasti tästäkin piti pitää kiinni. Täytyy kyllä nyt jälkiviisaana sanoa että ei harmita yhtään, sikäli mikäli matka yhtään onnistuu. Varsinkin kun matkaan lähtee rakas avovaimoni jonka kanssa varmasti tulee nähtyä paikkoja ennemmin kuin tuopin pohjia.

Ja sitten matkan järjestelyyn:
Oma kokemukseni autoilusta euroopassa oli varsin myönteinen sillä vietimme kesällä 2006 kolme viikkoa tien päällä kun matkustimme Baltian kautta Saksaan katselemaan jalkapallon MM-kisoja. Tästä syystä ensimmäisenä toki tuli mieleen että matka täytyy tehdä autolla. Koska autolla mennään ja matka on pitkä niin toki pitää muitakin matkakohteita saada karttasuunnitelmaan mukaan.
Ajatuksena oli ettei löydy mitään masentavampaa kuin Tshernobyl, mutta olimme väärässä. Heti seuraavaksi kohteisiin ilmestyi Auschwitz. Sitä mukaa kun useampia ihmisiä tuli reissua mukaan suunnittelemaan niin kartta paisui ja paisui siinä missä matkan pituuskin. Alunperin suunnitelmissa oli 2 viikon pyörähdys ja nyt se on jo tuplaantunut, eiköhän työnantajat kuitenkin pidä huolen siitä että tämä kuukausi on se maksimipituus matkalle.

Seuraavana sitten olikin vuorossa se auton hommaaminen. Hyvin nopeasti tuli sen verta kiinnostuneita ihmisiä mukaan että minibussin vuokraaminen tuli ajankohtaiseksi. Aikaisemmilla reissulla niin minulla kun kavereillanikin, on ollut virolaiselta Herbertiltä vuokrattu Renault Trafic jota myös tällä kertaa lähdin metsästämään sen erittäin halvan vuokrahinnan vuoksi. Aikani metsästettyä en kuitenkaan Herberttiä saanut kiinni kun hänen sähköpostit ja puhelinnumero oli kadotetut eikä mistään firmastakaan häntä löytynyt. No kuitenkin sain sitten varattua Traficin eräästä firmasta melko edulliseen hintaan 1255 euroa/30 päivää.
Nyt muutama kuukausi myöhemmin kun tuli puhetta autoista, Laakkonen sanoi että voisi eräältä yhteistyökumppaniltaan kysyä autoa. No tämä kaveri sitten oli ottanut yhteyttä Viron kontakteihinsa ja sieltä tulikin meille varsin edullinen tarjous autosta ja mitkä ovat mahdollisuudet siihen että tarjouksen tekee HERBERT!?
900 euroa/30 päivää ja hulppea Opelin versio samasta autosta. Herbert olisi varmaan myös antanut meidän ajaa sillä Ukrainaankin sillä hän on tunnettu joustavuudestaan.
Niin, Ukrainaanhan ei vuokra-autoilla saa ajaa. Ilmeisesti syynä on maan järkyttävät tiet ja vähintäänkin korruptoitunut virkavalta ja rosvouksen määrä.
Tästä syystä siis alunperin jouduimmekin turvautua lentokoneen apuun lähtiessämme Tshernobyliin. Jälkikäteen ajatellen se ei niin paha juttu ollutkaan sillä säästämme sillä ainakin 2 vuorokautta aikaa sekä meno-paluulennon hintakaan ei ollut paha, n. 50 euroa per henkilö.


Ja niihin valmisteluihin tällä hetkellä...Parasta aikaa tulostin sylkee paperia ulos tappavan tasaiseen tahtiin, missäköhän näitä kaikkia sitten säilyttää ettei häviä matkalla. Onneksi kyseessä on VAIN lentoliput, majoitus sekä itse Tshernobylin kierroksen paperit joten niitä ei tarvitse säilyttää kuin viikon ajan.
Wizzair (jolla siis lennämme Katowicen lentokentältä Puolasta, Ukrainan pääkaupunkiin Kiovaan) ei anna tehdä check-inniä internetissä kuin 7 päivää ennen matkaa ja tälläkin reissulla sen voi tehdä vain menomatkalla sillä Kiovan lentokenttä ei ole tuettujen kenttien listalla tässä ominaisuudessa. Hieno homma, viikon päästä siis yrittämään uusiksi!

Ja mitä sitten itse asuntoon tulee. Löysin syksyllä melko luotettavan näköisen puljun joka siis vuokraa asuntoja ja varasin meille mukavan näköisen kolmion 99 US dollarin hintaan. Sieltä kuitenkin tuli viestiä että kyseinen asunto ei ole vapaana mutta hommaavat samanlaisen tai isomman tuohon samaan hintaan. Lisäksi vielä Kiovan lentokentälle tulee vastaan 2 autoa jotka meidät noutaa ja heittää asunnolle. Saa nähdä onko siellä ketään vastassa ja onko asuntoa vai päädytäänkö seikkailemaan. Eipä tuolla väliä, molemmat vaihtoehdot ovat houkuttelevia omilla hyvillä ja huonoilla puolillaankin.

Siinä oma osuuteni tällä hetkellä tähän blogiin ja odotan innolla että pääsen myös runoilemaan tarinoita lukijoiden iloksi matkankin päältä. Lisäksi matkaan tietty lähtee pari kameraa sekä diginauhuri jolla olisi myös tarkoitus tehdä ohjelmaa Muroradioon joka sitten loppukesästä tai viimeistään syksyllä on editoitu julkaisumuotoon.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin;

-Juha Kytö

2h+k+avoterassi

Upea kaksio Euroopan upeimmissa maisemissa. Hyvät kulkuyhteydet mm. Alpeille, Pohjois-Saksaan, Puolaan ja Sveitsiin. Avara vihreä piha, lähellä vaihtelevasti hiekkarantoja ja suurkaupungin sykettä. Avara ja miellyttävä pohjaratkaisu sekä reilu huonekorkeus tuovat tilantuntua ja valitsemaasi ilmansuuntaan aukeavat ikkunat tarjoavat ajoittan henkeäsalpaavan näkymän.

Kyseessä siis pääasiallinen kotimme kesäkuun ajan; vanha ja uskollinen huvilateltta. Sisäpinta-alaa huvilakaksiossamme on hulppeat 6m2 ja terassilla vielä n. 4m2 lisää. Mukaan lähtee toki ainakin yksi pienempi teltta, jossa saa kutea, kuorsata tai olla muuten rauhassa, mikäli huvilakaksion vilkas elämä käy liian raskaaksi. Tarkoitus on siis viettää ainakin suurin osa öistä Euroopan leirintäalueilla. Edellisellä automatkallani Euroopassa vajaa 15v sitten ainakin leirintäalue-elämä oli todella mukavaa (aikana jolloin esim. Tanskassa ei ollut alkoholin myynnissä ikärajoituksia jne - sori iskä).

Tänään sain isukilta lainaksi 12V-kylmälaukun ja loistavan kaikkiruokaisen omnifuel-retkikeittimen. Kyseessä on retkikeittimien Cadillac, tämä ihme nimittäin toimii esim. kaasulla, bensalla, dieselillä, polttoöljyllä ja valopetellä. Mukaan on myös pakattu näiden lisäksi jo mm. narua, makuupusseja, makuualustoja, trangia-kattilasarja, varakännykkä, ensiapuvälineitä, usb-kovo, pari taskulamppua, helvetisti urheiluteippiä ja tietenkin kaikkien aikojen parhaat jalkineet, eli CROCS:it.

Matkajärjestelyt rupevat olemaan siis lähtöä vaille valmiina. Pyöreät kymmenen päivää ja vanha kunnon Viikkari irtoaa Katajanokan laiturista lähettäen meidät kohti unohtumattomia seikkailuja.

-Mikko Laakkonen

TJ 25 !

Eyjafjallajökulla on jo hiukan rauhoittunut, reilu kolme viikkoa lähtöön ja valtakunnassa kaikki hyvin. EU:n rahamarkkinat nyt ovat kriisissä, mutta tuemme luonnollisesti matkaillessamme paikallisia yrittäjiä ympäri Euroopan, jotta he pystyvät maksamaan enemmän veroja. Näin heidän valtionsa pystyvät tehokkaammin tukemaan pientä Kreikka-parkaa ahdingossaan.

Sukat pyörivät jaloissa ja päivät tuntuvat viikoilta. Auton varaus ja jo aiemmin mainittu matkasuunnitelma on lyöty lukkoon. Toki kohtaamme varmasti vielä uusia ex tempore-muutoksia. Ystävämme autonvuokraaja-Herbert ilmoitti, että he tuovat ilomielin auton meille Tallinnassa satamaan odottamaan. Säästymme siis rojujen roudaamiselta pitkin Tallinnaa.

Matkajärjestelyt ovat siis varsin hyvällä mallilla. Olemme jakaneet vastuualueita yhteisistä tavaroista. Itse hoidan mukaan muutaman makuupussiin, pari telttaa ja kovalevyllisen viihdykettä mukaan tuleville läppäreille.

Vielä pitäisi muutama viikko siis jaksaa painaa oravanpyörässä, mutta lopussa kiitos seisoo. Lupaan, että edessä on ikimuistoinen reissu ja raportoimme jatkuvasti edetessämme Euroopan tutkimattomilla korpimailla.

-Mikko Laakkonen