Italy hatin' vol1

Italia hatin'

Italia on paska maa. Aloitan tällä lyhyellä ja ytimekkäällä lauseella, sillä Italia todellakin on paska maa. Jos haluat pitää yllä romantisoitua kuvaa herkullisista pizzoista, kauniin hurmaavista italialanobelloista ja kohtieliaista, tummista, tulisista latinoherrasmiehistä älä lue pidemmälle.

Jo venetsiaan saapumisemme meni päin helvettiä. Tomtomilla on varmasti joku salainen diili Venetsian lauttafirmojen kanssa. Saavuimme venetsiaan lounaasta ja navigaattori ohjasi meidät aluksi kaupungin ympäri länsipuolelle ja lautalle. Kerroimme kielitaidottomalle lauttatädille viittomalla ja navigaattorin karttaa näyttäen, että haluamme vastarannalle kaupungin itäreunaan (jonne olisi tietysti voinut ajella suoraan rantaa pitkin sieltä mistä tulimme). Saavuimme lautalla perille ja yllätykseksemme huomasimme olevamme pienehköllä saarella keskellä lätäkköä. Perkeleen lauttatäti oli myynyt meille väärän lipun. Odottelimme siis kolmisen tuntia saarella seuraavaa lauttaa, josta tietysti jouduimme maksamaan täyden hinnan päästäksemme perille.

Saavuimme alkuhankaluuksien jälkeen leirintäalueelle, joka onneksi osoittautui mukavaksi paikaksi. Oli piiiiitkä biitsi, vesipuisto ja ulkoilmateatteri. Ilta kuluikin punaviiniä siemaillessa ja Abban Mamma Mia! -musikaalia seuratessa ulkoilmateatterin ravintolassa.

Aamupäivällä nappasimmekin lautan Venetsian legendaariseen keskustaan. En kauheasti paikalta odottanutkaan, joten en myöskään pettynyt. Jokaisen pitäisi ehkä tuo kaupunki nähdä joskus, mutta ei se nyt kovin kummoinen ole. Järkyttävän kallis turistirysä, hienoja vanhoja taloja, kapeita kujia, gondoleita jne. Kävimme nauttimassa virvokkeita, itse tilasin kokiksen ja pienen punkun. Lasi Colaa 7e, pikkupullo punkkua 14e. Kiitos hei, lähdimme takaisin satamaan. Eksyimme tietysti matkalla ja sompailimme vielä puolitoista tuntia ympäriinsä ennen kuin pääsimme pois.

Päästyämme takaisin itäisen kaupungin satamaan päätimme käydä syömässä. Itse sain maukkaan simpukkapastan alkupalaksi ja pääruoaksi jotain järkyttävää merihevosen hanuria pohjamutaliejukastikkeessa. En ole varma mitä safkaa se oli, sillä niin lista kuin tarjoilijakin oli 100% italiaa. Tomppa ja tuksu tilasivat hampurilaisen - saivat ylikypsän koppuraksi kuivuneen jauhelihapihvin ja ranskikset. Seuraavaksi takaisin leirintäalueelle ja pari pulloa punkkua huiviin v-käyrän lieventämiseksi. Englanti otti sentään fudiksessa turpaansa mikä on ok.

Aamulla heräsin samanlaiseen ääneen jonka muistan kuulleeni varusmiespalvelukseni aikana kun 155-millisen kenttätykkipatterin yhteislaukaus rysähtää lähellä olevan vihollisrintaman selustaan. Kierähdin hereille hapuillen rynnäkkökivääriäni ja mietin pitääkö huutaa hälytystä ja missä helvetissä on kipinämies. En löytänyt rynkkyä ja kipinämieskin puuttui todennäköisesti siksi, ettei teltassa ollut kamiinaa. Tosiasiassa teltta ei edes ollut iki-ihana SA-INT sissiteltta. Ympärillämme riehui ukkonen suoraan ilmestyskirjasta. Tiet muuttuvat joiksi, taivas repeää ja maailma loppuu. Tässä vaiheessa meni hermo lopullisesti, pakkasimme teltat kammottavassa kaatosateessa kyytiin ja nostimme kytkintä, tarkoituksena ajaa niin kauan länteen kunnes aurinko paistaa jälleen.

Matkalla yritimme löytää ravintolaa. Jopa Macdonalds olisi kelvannut, mutta sisältä se oli aivan tukossa, emmekä halunneet jonottaa hampurilaistamme yli tuntia. Autokaistalle ajo oli mahdotonta, sille sinne vei vain yksisuuntaisia teitä - kaikki väärään suuntaan. Minulla meni hermo ja runttasin jälleen kaasun pohjaan. Etsimme ravintoloita ympäri maaseutua, mutta kaikki olivat "kiinni". Italiassa on kummallinen tapa pitää aukiolotaukoja ihan miten sattuu. Joku rafla saattaa olla "kiinni" esim 12-15, toinen 14-19 ja kolmas ei ole auki koskaan. "Kiinni" heittomerkeillä siksi, etteivät ne oikeasti ole kiinni. Henkilökunta on sisällä, ovet ovat auki, mutta ei saa vain ostaa mitään.. Mitä vittua perkeleen makaronirasvaletit nyt oikeasti joku roti. Lopulta löysimme pienen suomalaistyylisen karvakäsikebabravintolan joka oli vain vähän kiinni. Ainoa ruokavaihtoehto oli rullakebab jonka otimme kaikille ja jatkoimme matkaa kohti länttä.

Toistan vielä sanat, joilla tämä teksti alkoi: Italia on paska maa. Ihmiset ovat tympeitä, kaikkiin palveluihin on piilotettu järkyttävä määrä piilomaksuja, ruoka on pastoja lukuun ottamatta melko surkeaa, kukaan ei puhu englantia, kaikki on kallista jne. Pasta ja punaviini oli ok.

Arrivederci, fuck you Italy

-Mikko Laakkonen