9. päivä, 20000 sakkoa! Sinne meni eurot...

Yömyöhään remunneet leiriläiset olivat vielä nukkumassa kun itse Marian kanssa jo olimme nousseet ja aloitimme valmistautumisen päivään. Meidän telttamme oli jo purettu ja pakattu kun toisesta teltasta vaimein korahduksin varustettuna kiipesi ulos Keith Flintin ulkoasua mukaileva ruskea adonis varustettuna Burt Reynolds-viiksillä ja toivotti hyvät huomenet. Olivat sitten yöllä saaneet idean ajella Mikon hiukset pois, joka oli ilmeisesti jäänyt vaiheeseen. Hiuksista tulee kuvaa myöhemmin tekstissä kun saatiin hiukan naurua niiden kustannuksella.

Lähdimme matkaan hyvissä ajoin ja melko hyvin syöneenä, joskin leirintäalueen ravintolan valmistama aamupala jätti vähän toivomisen varaa. Valittavissa ei juurikaan aamuruokaa ollut, mitä nyt kinkkua munan kanssa ja makkaraa. Muille tuli aamupalaksi mm. kanapihvejä ja dumplingseja jotka olivat jonkin sortin täytettyjä ravioleja tai jotakin. Itse otin samaa kuin Tomi eli paistettua kinkkua ja kananmunia sekä bratwurstin. Bratwursti oli kaukana nimestään ja muistutti lähemmin salamimakkaran ja koiran kumilelun risteytystä kuin tuota Saksalaista herkkua. Kanapihvit ym olivat kuitenkin herkullisia joten pointsit siitä sekä tietty myös halvasta hinnasta.

Tien päällä ei kauaa kerittykään olemaan kun jo hetken aikaa ärsyttäneisiin ”hidastelijoihin” löytyi syy, nimittäin erittäin tarkka liikennevalvonta Unkarin puolella. Tutkaan napsahti 68km/h 50-alueella ja poliisisetä kertoi sakkojen määrän olevan 20 000 rahaa, selvisipä sitten myös sekin ettei käytössä ole eurot, onneksi. Sakon määrä oli euroissa 80 euroa ja yritimme sitä tarjota suoraan poliisille mutta kuten tiedämme, sakkoja ei voi maksaa käteisellä. Onneksi poliisi ymmärsi meitä ja sanoi itsekin ”turist turist” kun hiukan vajaalla englannilla oli, ja ehdotti meille ”50 euros, no documents” ja saimme jatkaa matkaa heti kun myös vaihdoimme hiukan rauhallisemman kuskin Keith Flintin tilalle. Matka jatkuu rauhallisemmin ja poliisikin sai hiukan kahvirahaa illaksi.

Matkalla olimmekin jo päätyneet siihen ettei ole mitään syytä jäädä Budaan eikä Pestiin joten tarkoitus oli vain käväistä siellä katsomassa nähtävyydet ja ne näkyikin helposti ajelemalle Tonavan ylittäviä siltoja edestakaisin. Tämän jälkeen suunnistettiin erääseen melko suureen ostoskeskukseen jossa sitten saimmekin päivän suurimmat naurut Mikon hiuksien kustannuksella sillä hän unohti koko asian eikä pistäny hattua tai mitään päänsuojaksi. Oli melko huvittavan näköistä kun tämä Viiksi-Vallu köpötteli keppiensä kanssa eteenpäin ja hiukset törröttäen, vastaantulijoiden tuijottaessa ja joidenkin jopa nauraessa.

Pikaisesti vetäisimme mitättömän makuiset lasagnet naamaan eräässä pikaruokalassa ja pienen shoppailuhetken jälkeen lähdimme taas tien päälle, kohti Wieniä Bratislavan kautta.

Tekstiä kirjoittaessa jumitamme 20 kilometriä Wienistä, ruuhkassa ja edessä siintää ensimmäistä kertaa jotakin Suomesta muistuttavaa, nimittäin synkät sadepilvet.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin…
-Juha Kytö