Aikanaan kuitenkin pääsimme suolakaivoksille asti ja ilmaisen parkkipaikan löydettyämme läheisen ravintolan pihalta suunnistimme sisäänkäynnille. Ensimmäisenä oli pakko todeta että sisäänpääsymaksut olivat todella suolaiset (olihan kyseessä suolakaivos toim. huom.) ja hetken epäröinnin jälkeen päätimme kuitenkin mennä sisälle vaikka oltiinkin jo valmiita lähtemään koko maasta pois tuollaisen kiskuroinnin vuoksi.
Tomi kävi ostamassa liput meille sekä yhden kuvausluvan jonka siis joutui ostamaan jos halusi kuvata kaivoksen sisällä. En ole vielä siirtänyt järkkäriltä kuvia tähän koneelle joten valitettavasti ei ole nyt tarjota teille juurikaan materiaalia kaivoksen sisältä, suosittelen kuitenkin googlettamaan omatoimisesti, erittäin vaikuttavia näkymiä jonka siis saimme omin silmin todeta kunhan olimme laskeutuneet jalkaisin rappuset alas, 65 metrin syvyyteen maan alle viileään 14 asteen lämpötilaan joka muuten teki todella hyvää verrattuna maanpäälliseen 34 asteen lämpöön. Tämä taso oli vasta 1 taso josta kierros vielä jatkui syvemmällekin, turisteille syvin kohta oli 135 metrin syvyydessä vaikka koko kaivoksessa oli vielä satoja metrejä syvemmällä lisää tilaa. Tarpeeksi monta kertaa kun opas oli maininnut että jos emme usko olevamme suolakaivoksessa, voimme maistaa seiniä tai lattiaa ja todeta sen itse, teimme sen ja totesimme että suolakaivoksessa ollaan. En jaksa sen enempää runoilla kaivoksesta, tehkööt Mikko sen jos jaksaa mutta voin suositella kierrosta kaikille, mielenkiintoisia tarinoita ja upeita maanalaisia maisemia aina maanalaisesta järvistä, suolakristalleihin ja esimerkkeihin kuinka suolaa kuljetettiin maanpinnalle. Lisäksi upeat puurakennelmat vakuuttivat ja olipa sinne sisälle myös rakennettu iso kirkkosalikin. Hintaahan kierroksella oli reilu 15 euroa per henkilö. Kaivoksella myös kuulimme suomeakin sillä jonossa taaksemme ilmestyi yksi suomalainen perhe ja myös sisällä kierroksen aikana eräs toinenkin perhe osottautui suomalaisiksi.
Kaivoksesta ulostauduttuamme, ensin ulostettuani 135 metriä maanpinnan alapuolella, päätimme piakkoin poistua maasta ja lähteä Bratislavaan päin. Pikaisesti leirintäalueelle ja kamat kasaan ja eikun matkaan vain. Päätimme lähteä ajan kustannuksella ajamaan maaseutureittiä Bratislavaan eli siis Zakopanen kautta, jossa ei ole moottoriteitä vaan pientä kantatietä. Nopeampi reitti olisi ollut moottoriteitä pitkin Tsekin läpi.
Kovinkaan pitkään ei tarvinnut ajella kun reitti osoittautui hyväksi sillä maisemia kelpasi katsella eikä pidempi matka-aika haittaa yhtään. Horisontissa näkyi ensin toinen toistaan korkeampaa kukkulaa ja vaaraa kun kohta jo alkoi näkymään lumihuippuisia pieniä vuoriakin. Vuoristotie kiemurteli ja kaarteli alas ja ylös kuin käärme konsanaan ja välillä takapenkkiläinen kiljaisi kun otimme mutkan vähän reippaammin, toisella puolella vain kallio ja toisella puolella monien kymmenien ellei satojen metrien pudotus lähes suoraan alaspäin.
Erään laakson pohjalla myös pysähdyimme jo hetken vierellämme vierineen kosken viereen jossa oli mukava kastaa varpaat viileässä vedessä. Olipa matkalla vielä pieruhuumorin ystävillekin pakollinen pysähtymispaikka, nimittäin autokorjaamo nimeltä Homola.
Muutaman tunnin ajon jälkeen päädyimme jo Slovakian puolelle jossa piakkoin pistimmekin navigaattoriin osoitteeksi lähimmän ACSI leirintäalueen matkalla ja suuntasimme sinne. Valmiina siellä olikin jo 3 autoa joista peräti 2 oli suomalaisia, mikä sattuma. Hetken aikaa telttoja pakattuamme sattumat vasta alkoivatkin sattumaan nimittäin alueelle tuli vielä neljäskin auto ja arvatkaapa ketä siellä oli? Kyllä, suomalaisia ja ei mitä tahansa suomalaisia vaan sama pariskunta joka oli myös Krakovassa samalla leirintäalueella!
Heidän kanssa turistiin hetki ja lainasimme omasta TomTomista heidän vastaavaan laitteen nämä ACSI leirintäalueiden koordinaatit ja samalla myös havaittiin että myös seuraava kohteemme oli sama, nimittäin Budapest johon olimme automatkalla spontaanisti päättäneet lähteä!
Oli aika lähteä unipuulle ja valmistautumaan huomiseen ajopäivään….
-Juha Kytö
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti