Aamutoimien jälkeen, noin kello 8 aikaan, kun lämpömittari näytti yli 30 astetta tuli yksimielinen päätös viettää vapaapäivä rannalla.
Kun pääsimme tiedon valtaväylään kiinni läheisessä ostoskeskuksessa, löysimmekin mukavan biitsin missä menikin koko iltapäivä. Harmillisesti siellä ei käynyt luottokortit eikä leluvisa eikä kenelläkään ollut Puolan rahaa mukana, jouduimme skippaamaan halvat virvokkeet (puolen litran oluttuoppi noin euron) ja muutenkin lähtemään nälän ajamana pois rannalta.Samalla kun googlettelimme rantaa Krakovassa, löytyi myös erään vesipuiston yhteystiedot. Päädyimme myös käymään sielläkin, pieni muotoisten neuvotteluiden jälkeen. Vesipuisto sitten olikin mukava yllätys sillä siellä olikin varsin vauhdikkaita vesiliukuja jo itse talon seinästä ulkona kun saavuimme parkkipaikalle. Alkuhämmennyksestä kun selviydyttiin kassojen ohi, alkoi sitten ihmettely. Joka puolella oli pieniä pukukoppeja mutta ei mitään jakoja miehille ja naisille. Tarkoitus siis oli käydä pienessä kopissa vaihtamassa vaatteet ja sitten mennä kaikille yhteisille lukkokaapeille ja sinne sai jättää tavaransa. Kaapit muuten toimivat rannekkeella joka sisälsi jonkin sortin mikrosirun tai magneetin jolla siis myös päästiin sisään vesipuistoon. Sisältä vesipuisto sitten näyttikin peruskylpylältä mitä näkee Suomessakin, jopa sloboa molottavien määrässä, oltiinhan nyt kuitenkin Puolassa. Oli porekylpyä ja muuta allasta, eniten tietysti pisti silmään isot liukumäet mitä Suomessa ei ole, niihin siis ensimmäisenä.
Pitkät portaat ylös kiivettyä ja jonoon asetettua tarkastelimme mihin ja miten täällä pitäisi mennä. Jonossa siis odotettiin ja putken yläpuolella oli yksinkertaisesti punainen ja vihreä valo joista toinen paloi. Tästä ei voi kovinkaan väärin tulkita eli ei muuta kuin putkeen vain kun vihreä valo syttyy. Meistä viidestä vain 3 uskaltautui torniin, Mikon jäädessä ”rannalle ruikuttamaan” koska polvi tuskin antaisi myöten (tai antaisi liiaksikin myöten) mäessä ja Tuulia syystä tai toisesta. Ensimmäisenä putkeen uskaltautui Tomi ja 24 sekuntia myöhemmin vihreä valo syttyi Marialle. Itse jäin jonon ensimmäiseksi ja vielä kertaamaan asentoa jolla pääsee vesiliukumäessä mahdollisimman kovaa, eli jalat ristissä vain yksi kantapää maassa ja kädet niskan takana sekä lapaluut puristettuna yhteen jotta saadaan mahdollisimman vähän kitkaa putkea vasten. Kun vihreä valo syttyi, tempaisin niin kovat vauhdit heilautustangosta kuin mahdollista. 10 sekuntia myöhemmin oli aika todeta että se oli virhe, nimittäin muutaman kaarroksen jälkeen putkessa oli vauhti äitynyt jo todella kovaksi ja yhtäkkiä mutkan takaa ilmestyi lähes vapaapudotukselta tuntuva alamäki jossa vauhtia tuli vähän kitkan ja suuren elopainon johdosta aivan liikaa, seuraavassa mutkassa mentiinkin sitten jo lähes katossa ja piakkoin tuli taas pikainen alamäki jossa sitten löinkin jo pääni putken kattoon liiallisen vauhdin johdosta. Jättiläismäisen molskauksen ja pienen päänselvittelyn jälkeen oli vain pakko todeta ”UUDESTAAN!”
Myös muut isommat liukumäet käytiin läpi ja jätimme viimeiseksi puiston sisällä olevat lyhyet, mutta jyrkät mäet. Niihin lähdettiin 3 kerrallaan portaiden yläpäästä (jokainen eri putkiin tietysti) ja niistä 2 laitimmaista olivat identtisia, joskin toistensa peilikuvia. Niissä siis olisi voinut ottaa vaikka kilpailua keskenään jota paikallinen nuoriso tuntuikin tekevän kun eivät jonosta suostuneet keskelle menemään. Itse taas halasin keskimmäiseen mäkeen sillä siinä oli jyrkän pudotuksen lisäksi keskellä iso ”astia” jossa siis pyöritään pari kertaa ympäri ja keskeltä pudotaan sitten reiästä eteenpäin. Kuulemma myös Serenassa on samanlainen. Mäki olikin aika hauska vaikka itse meninkin vähän ohi siitä reiästä ja piti konttailla sinne ettei seuraavat laskijat tule päälle. Tästä olikin sitten myöhemmin iloa vielä enemmän kun Tomi lähti kyseiseen mäkeen. Herraa ei kuulunut eikä näkynyt takaisin ja putkesta tulikin alhaalla jo seuraava laskija ulos ennen Tomia ja heti perään itse seikkailija myös. Oli kuulemma eksynyt mäkeen ja yrittänyt kiivetä siihen astian yläpäässä olevaan reikään josta siihen lasketaan eikä ollut löytänyt lattiassa olevaa reikää johon pitäisi mennä. Siinä keskellä seisoskellessa seuraava laskija olikin sitten vain tullut ja laskenut ohi, Tomin seisoessa hölmönä keskellä. Jäätymiset eivät vielä tähän loppuneetkaan vaan Tomi vielä päätti hauskuuttaa meitä unohtamalla että pukuhuoneet eivät ole miesten ja naisten erikseen vaan yhteiset ja riisui itsensä alasti.
Vapaapäivä meni oikein mukavasti ja leirintäalueella valmistauduttiin tulevan päivän suolakaivoskierrokseen. Löytyipä leirintäalueelta myös yksi suomalaispariskuntakin!
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin…
-Juha Kytö
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti