Koskenlaskua & sauna Itävallan alpeilla

Koskenlaskua ja saunomista

Aloitimme aamun maistelemalla myslipatukoita alppipuron varrella. Todettuamme vatsamme edelleen turhan tyhjiksi vääntäydyimme leirintäalueen raflaan toasteille kahvin ja teen kera. Etelä-Afrikkalainen paikallinen rafting-yrittäjä oli varannut meille oppaan ja lähtö oli sovittu kymmeneksi.

Epäröin hetken, onko koskenlasku hyvä idea jos polvi on aivan muusina. Päätin kuitenkin, ettei raftailu ristisiteitä vaadi, joten pakkasin kävelykepit mukaan ja lähdimme varustautumaan. Sekä opas että rafting-yrittäjä yrittivät kauhunsekaisin tuntein saada minua luopumaan ajatuksesta. Hullu suomalainen handicappi haluaa lähteä koskeen. Onneksi olin varautunut pumppaamalla elimistööni aamun aikana noin 3000mg ibuprofeiinia, jalka tuntui paremmalta kuin aikoihin.

Aluksi kiskoimme päällemme märkäpuvut ja pelastusliivit, heitimme kumiveneen pakun katolla ja lähdimme kohti yläjuoksua. Aloitimme kuivaharjoittelulla. Heitimme paatin maahan, istuimme sisään ja opas kävi läpi komennot ja vaaratilanteet yms. Paiskasimme veneen veteen kevyeen virtaan ja ensimmäiseksi harjoittelimme laidan yli tippuneen takaisin veneeseen kiskomisen. Muutama kerrallaan pomppasimme pois veneesta ja kannelle jääneet kiskoivat veden varaan joutuneet takaisin. Vesi osoittautui jäätävän kylmäksi, mutta 7mm neopreenimärkäpuvuissa olo oli kuin elokuisen järven rannalla helleaallon aikana.

Koski rupesi kiihtymään, mutta opas piti kumiveneen tiukassa hallinnassaa rautaisella ammattitaidollaan, emmekä me juuri joutuneet tekemään juuri muuta kuin kiihdyttämään ja jarruttamaan.

Matkan varrella pysähdyimme ihailemaan vesiputouksia, hyppimään kalliokielekkeiltä veteen, nauttimaan olutta hiekkarannalle ja syömään eväitä. Alpeilta laskevan joen maisemat olivat upeita. Matkan varrella taivaalta rupesi tihkumaan vettä niskaamme, mutta se ei menoa haitannut. Matkan varrella oppaamme kysyi, että pidämmekö me saunomisesta - olemmehan suomalaisia joten yhtä hyvin voisi miettiä onko vesi märkää. Opas kertoi alpeilla olevasta sauasta johon hän oli illemmalla menossa ja kysyi haluammeko mukaan. Vesi on edelleen märkää, paavilla on hassu hattu ja karhut paskantavat metsään, joten totta kai halusimme.

Raahasimme veneen takaisin rantaan, riisuimme märkäpuvut ja nautimme alppiruususnapsit. Tytöt kävivät suihkussa ja lähdimmekin ajelemaan kohti saunaa. Sauna oli melko tyylikäs kokonaisuus, johon kuului yksi iso miedompi sauna joka oli varustettu väriä vaihtavilla diskovaloilla ja pienempi tavallisempi sauna. Saunoissa oli tietysti suomalaiset sähkökiukaat. Saunojen välissä oli "nukkumishuone", joka muistutti lähinnä armeijan tupaa. Itävaltalaisilla on tapana käydä torkuilla löylyjen välissä. Lisäksi ulkoa löytyi alppipuroon padottu pienehkö uima-allas. Päätimme aloittaa pienemmästä saunasta, jonne astuimme lauteille. Lauteilla oli valmiiksi Vanhahko paikallinen herrasmies, joka soikin meille jymy-yllätyksen.

Kun olimme heittämässä löylyä ärähti vanhaherra vihaisesti ja viittoi, ettei löylyä saa heittää. Ihmettelimme hetken ja päätimme odottaa mitä tuleman pitää. Istuskelimme lauteilla noin 10min kunnes vanhaherra aloitti saunarituaalin joka paloi mieliimme ikuisiksi ajoiksi. Aluksi herra avasi räppänän ja asteli ovelle. Herra avasi oven selälleen, nappasi pyyhkeen käteensä ja rupesi pyörittämään pyyhettä kuin hullu, hakaten oven yläkarmia. Seuraavaksi herra käveli kiukaan eteen ja pyöritteli pyyhettään lisää. Tarpeeksi pyöriteltyään herra laittoi luukut kiinni, dörtsit poseen ja rupesi kaatamaan löylyä. Hän seisoi kiukaan vieressä ja tiputteli tarkkaan harkituin kuvioin, noin puoli shottilasillista kerrallaan vettä kiukaan nurkkiin, ristinä keskelle, neliöinä reunoille, ympyröitä ja muita tarkkoja kuvioita. Nyt alkoi hauskin osuus kun kaverimme aloitti käsittämättömän pyyhetanssin. Hän nappasi pyyhkeen nurkista kiinni ja veivasi pelvis keinuen pyyhettä ympäri kuin hullu. Välissä vähän lisää löylyä jonka jälkeen hän rupesi löyhyttelemään ilmaa pyyhkeellään yksitelleen jokaiselle saunojalle. Tämä "Austrian toweldance" oli oikeasti käsittämättömän hupaisa ja hämmentävä - verbaalinen lahjakkuuteni ei valitettavasti riitä, kuvailemaan tapahtumia, mutta lupaan esittää performanssin parhaani mukaan teille joiden kanssa vielä saunaan eksyn.

Saunasta pulahdimme alppipuroaltaaseen, joka olikin yhtä viileä kuin avanto, altaan pohja oli jäässä vesilämpömittarin näyttäessä kolmea astetta. Vesi oli: ei vain juomakelpoista vaan ehkä herkullisinta mitä olen ikinä juonut. Tätä samaa vettä pullotetaan ja myydään monacossa 20e/lasi. Maailman puhtainta jääkylmää herkkua.

Sauna oli paras ulkomaalainen sauna, jossa olen ollut maisemien ollessa henkeäsalpaavat. Alppien vuoristossa saunominen ja jäätävä toweldance-performanssi oli kieltämättä upea kokemus.

Mikään ei kuitenkaan voita vanhaa kunnon suomalaista Ainasaunan tasoisella tiedolla, tunteella ja ammattitaidolla rakennettua kotimaista puusaunaa. Auf wiedersehen!

-Mikko Laakkonen