2. päivä, Liettuasta Katowiceen

Kuten edellisessä kirjoituksessa kävi ilmi, pääsimme lähtemään aikaisin liikkeelle leirintäalueelta. Navigaattorin sekoillessa vanhojen karttojen kanssa, pääsimme hiukan sanaharkkaan minne ajella mutta loppuenlopuksi kuitenkin päästiin oikeaan suuntaan, tai siis jatkoimme oikeassa suunnassa. Mitäköhän käy jos/kun navigaattori hajoaa?

Matka taittui 8 tietä pitkin Bialystokiin ja matkan varrella oli oikein idyllisiä pikkukyliä joita kelpasi katsella ajankuluksi.
"Söpöjä ränsistyneitä taloja, olis kiva kävellä tuolla" tokaisi Maria, samalla kun takapenkiltä kuului vaimeaa kuorsausta. Puolan liikennekin vaikutti olevan paljon rauhallisempaa kuin viime kokemalta vuonna 2006. Toki vieläkin näkyi melkoisen hurjapäisiä ohituksia mutta niistäkin selvisi helposti kun vain oli tarkkana ja malttoi antaa tilaa. Teitäkin oli paranneltu hurjasti, uudella leveällä asfaltilla oli helppo antaa tilaa ohittelijoille. Hieno homma! Ehkä se ristien määrä tienpenkalla alkaa näillä eväillä vähenemään, vaikka niitä edelleen näkyi valitettavan paljon.

Ajoimme siis Bialystokin läpi Varsovaan jossa sitten pysähdyimmekin jo syömään. Navigaattorin vain näppäili kohteeksi lähin ostoskeskus ja jopa Varsovan keskustasta niitä sitten löytyi ja eipä mikään huono ollutkaan. Ensimmäinen ostoskeskus oli joku mööpeleihin keskittynyt sillä ainakin siellä näkyi Jysk olevan, muiden sohvan kuvien kanssa. Toinen ostoskeskus näyttikin sitten jo oikein upealta, sijaintikin oli parin lähes pilvenpiirtäjäksi luettavan talon välissä. Nimeä ei nyt vaan millään saa mieleen. Valinnanvaraa sitten riittikin ruokapaikoissa aina KFC:stä Burger Kingin kautta Thai Wokiin ja Rainbow Sushiin. Samalla huomasimme aikavyöhykkeenkin vaihtuneen joten samalla oli myös hyvä käyttää hyödyksi tuo voitettu tunti (joka tietysti hävitään paluumatkalla mutta se on sen ajan murhe) ja lähdimme shoppailemaan! Mukaan tarttui allekirjoittaneella ainakin uusi hattu, Marialle housut ja muut matkalaiset toimivat vaihteeksi yleishyödyllisesti ja kävivät ostamassa illaksi evästarpeet jotta pääsemme taas leirintäalueella kokkailemaan.

Matka jatkui mutta ei kovinkaan pitkälle, sillä Tomppa oli jo hetken etsinyt itselleen tyynyä, hän kun ei sitä viitsinyt ottaa Viking Linen piikkiin niin kuin muut. Matkalla sitten olikin Ikea jossa stoppasimme jotta pääsemme tyynyostoksille. Ikeasta tarttui mukaan myös 5 taittotuolia joten enää ei tarvitse istuskella maassa.
Ja kun kerta vauhtiin päästiin niin pitihän sitä vielä hakea viimeiset tarpeet leirintäalueen läheltä sijaitsevasta ostoskeskuksesta jossa olikin lapsille (miehille) omat lelunsa, nimittäin massiivinen autorata. Tämä kuitenkin oli maksullinen joten joutui jättämään väliin mutta pitihän siitä kuva napata muistoksi.


Taittotuolit tulivatkin sitten jo tarpeen leirintäalueelta löytyvän pöydän lisäksi kun Laakkonen valmisteli herkkuja jotka osti Varsovasta, tuloksena oli varsin maukas, vaikkakin suolaisa sörsseli. Jälkiruoaksi hiukan kuumaa metsämarjateetä ja pääsi hyvillä mielin nukkumaan ja valmistautumaan huomiseen päivään.

Myös Puolan tulvista pääsi näkemään osansa kun kävimme Marian kanssa kävelyllä leirintäalueen läheisyydessä. Vieressä menee joki joka on tulvinut yli äyräidensä ja valloittanut joenrannalla menevän kävelykadun. Hiukan piti ensin ihmetellä miksi Puolalaiset asentavat penkkejä jokeen...
Vieressä oli myös oikein kaunis terassi johon auringonlasku kivasti antoi omansa, joen vahvistaessa auringon säteitä huurteisten juomien nauttijoille.



Jälleen on aamu kun kirjoittelen, vieressä suhisee kaasukeittimellä vedet jotta saadaan aamutee. Pääsipä viimeinkin kunnon suihkuunkin, kuumaa vettä joka ei haise pahalle, toisin kuin edellisellä leirintäalueella. Kohta on lähtö johonkin kahvilaan missä olisi netti jotta näitä tekstejä viimeinkin saisi pihalle ja tietty vähän aamupalaa jonka jälkeen olisikin sitten tarkoitus lähteä ajamaan Auschwitziin päin.


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

-Juha Kytö