Aamulla pakkailimme tavarat rauhassa ja kävimme jälleen toimistolla luovuttamassa huoneistomme avaimet. Jätimme matkatavarat toimistolle ja sovimme, että he järjestävät meille kuljetuksen lentokentälle klo: 17:15. Lähdimme kiertämään viimeisen kerran kaupunkia ja päätimme kokeilla metroa. Pitkän etsimisen jälkeen löysimme metroaseman ja hyppäsimme vaunuun ilman tarkkaa tietoa mihin suuntaan olimme menossa. Jäimme metrosta pois onneksi juuri siellä mihin yritimmekin, eli paikallisen olympiastadionin vierestä Katselimme hiukan karttaa ja lähdimme suunnistamaan kohti "Kiev fortress":ia.
Matkalla löysimme mukavan näköisen Italialaisravintolan, jossa päätimme käydä kevyellä välipalalla. Itse söin jonkun sienikanaspagetin joka oli ihan ok, vaikkakin pasta olisi saanut olla enemmän "al dente". Muut söivät salaattia ja keittoa yms. paitsi Tomppa, joka tilasi "pihvin muusilla". Pöytään tuotiin hervoton annos, jossa oli saalaatit, 4 isohkoa pihviä ja ranskalaisia. Tämän lisäksi tuotiin erillinen lautasellinen täynnä perunamuusia. Annos ei siis todellakaan ollut kevyttä nähnytkään. Tomppa kuitenkin urhoollisesti tuhosi kaikki pihvit ja sai annoksen muutenkin lähes kokonaan syötyä, kunnes tuli raja vastaan. Me muut maistelimme jälkiruokapirtelöitä ja -jäätelöitä ja naureskelimme sankarillemme.
Kiovan linnoitusta kohti kävellessämme Tomppa kiukutteli ja valitti koko matkan. Taisi eiliset absintit ja äskettäin ääriään myöten täyteen ahdettu maha tehdä tehtävänsä. Perille päästyämme sankarimmekin kuitenkin rauhoittui. Olimme tyytyväisiä ja ylpeitä siitä, että kävimme varta vasten katselemassa nähtävyyksiä kuin vanhat ihmiset konsanaan. Onkohan se villi nuoruus jäänyt sittenkin jo osittain taakse. Tarvitsen kävelykeppiä, käytän alkoholia (joskus) kohtuullisesti ja katselen ulkomailla kulttuurinähtävyyksiä. Pitää poistaa Skid Rown - Youth gone wild ja Bryan Adamsin - 18 'til i die soittolistoila, sad.
Nähtävyyskierroksen jälkeen hyppäsimme asuntofirman järjestämiin autoihin ja hurautimme lentokentälle. Kentällä nyt ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Tällä hetkellä viimeistelen tätä taas ehkä liiankin pitkäksi venähtänyttä blogitekstiä flygarissa Ukrainan taivaalla. Laskeuduttuamme ajamme Katowicen lentokentältä jollekkin leirintäalueelle Krakovan kupeeseen. Huomenna todennäköisesti tutustumme Krakovaan ja ylihuomenna Wielizkan suolakaivoksiin ennen kun suuntaamme jälleen etelään kohti Tsekkiä, Itävaltaa ja alppeja.
-Mikko Laakkonen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti